Rohkeus.

Mikä on sitä rohkeutta? Mitä sinulle tulee mieleen, kun puhutaan rohkeudesta?

Rohkeutta on tunnustaa se, ettei tule koskaan valmiiksi. Se vaatii toisilta enemmän työtä kuin toisilta.

Rohkeutta vaatii myös se, että uskaltaa kertoa mitä tuntee tai ajattelee. Varsinkin silloin, jos valtaosa on toista mieltä asiasta.

Rohkeus olla kristitty? Mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään? Voiko olla rohkea kristitty, jos pelkää?

Rohkeita kristittyjä on monenlaisia.
Rohkeita kristitttjä löytyi alkuseurakunnasta ja heitä vainottiin. He ottivat käyttöön kalan, josta he tunnistivat toinen toisensa. Ehkä sinäkin tunnet rohkean kristityn tai koet itse olevasi sellainen.

Toinen auttaa helpommin ventovierasta, toinen kantaa rippiristiään ylpeänä kaulassaan tai joku muuten vain toteaa olevan iloisesti Jumalan lapsi.

Jos et koe olevasi rohkea kristitty, mitkä asiat voisivat auttaa sinua vahvistamaan uskoasi? Kristitty saa epäillä ja pelätä. Häntä kuitenkin ohjataan väkevällä kädellä suuntaan oikeaan.

Psalmi 139:9-10
  
Kahden minuutin hiljainen rukous, jossa saat tuoda Jumalan eteen huolet, läheiset, ilot tai ne asiat jotka sulla on mielen päällä parhaillaan.

Jumala nämä asiat tuomme eteesi poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Lauletaan loppuun Älä Pelkää 58 NSV.

Puhutaan tänään hiukan ihmeistä. Saatat joskus vastata kaverille, kun hän kysyy: "mitä kuuluu?" & "ei ihmeitä"

Mikä sinun mielestäsi on ihme? Mitä ihme sinusta pitää sisällään?Jokaisella on varmasti tähän omanlaisensa vastaus.

Onko ihme jotain sellaista mitä ehkei voi täysin selittää?  Vaan siihen pitää vain uskoa. Raamatussa puhutaan Jeesuksen erilaisista ihmeistä. 

Minkä ihmeteon sinä muistat hänen tehneen? (Vesi viiniksi, paransi sairaita yms.) Näitä on paljon.

Nostetaan näistä nyt esiin sairaiden parantaminen. Nykyaikana, vaikka lääkitiedekin on paljon kehittynyt noista ajoista, kun Jeesus eli. On vielä paljon sairauksia, joista parantuu ns.  kuin ihmeenkaupalla, kun lääketiedekään ei ole vielä löytynyt kaikkeen vastuksia. Ehkä voimakkaita yhteläisyyksiä, mutta ei 100 prosenttista faktaa.

Onko meillä siis vielä tänäkin päivänä olemassa ihmeitä?  Harva ehkä kokee elämänsä aikana voimakkaita ihmeitä. Mutta pitää muistaa, että jokainen meistä näkee päivittäin useita ihmeitä koulussa, työpaikoilla, kaupungilla tai missä vaan liikkuessaan.

Rakas Taivaallinen Isä,

Kiitos meistä jokaisesta ihmeestä. Muistuta meitä kohtalemaan toinen toisiamme kunnioittavasti. Anna meille myös rohkeus uskoa sinun ihmetekoihisi, mutta myös toinen toisiimme. Vahvista meidän välistä luottamusta sinuun. Suo meille rauhaisa ja levollinen loppu leiri.  Tätä me pyydämme poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä AAMEN!

Arvostan työtäni, mutta arvostaako kukaan muu?

Tuntuu sinusta joskus kuin sinua tai työtäsi ei arvostettaisi? Jos vastasit kyllä miltä se sinusta se mahtaa tuntua? Oletko surullinen vai kenties jopa vihainen?

Minulle on käynyt aika usein niin ja voin sanoa se pistää miettimään välillä että onko millään mitään merkitystä.. Miks edes teen näitä asioita, jos kukaan ei koskaan sano kiitoksen sanaa? "Vaikka onkin sanonta että "kissa kiitoksella elää", se voi monesti pelastaa monen päivän❤️

En halua myöntää sitä itselleni että ajoittain tunnen kaipaavani kannustavia sanoja, läheisten ihmisten  tukea tai ihan vaan läsnäoloa että joku olisi siinä ja kuuntelisi, mitä mulla on sanottavana❤️

Olen kuitenkin sosiaalinen persoona ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Mutta taas muutto uudelle paikkakunnalle ilman ketään tuttuja.. Ei oikeastaan mitään tarttupintaa koko kaupunkiin ja ei muuta kuin töidenhakuun.. Ja taas mennään.. Työpaikka löytyy monen mutkan kautta ja taas ollaan onnelisia ainakin se hetki.  Työyhteisön muut jäsenet selkeästi vanhempia kuin mä.  Ei siis uusia kavereita vapaa-ajalle.

Miten sulla menee? Tuntuuko sinusta siltä, että olet yksin, vaikka huone on täynnä muita? :)

Maailmalta kesäksi Suomeen

Puoli vuotta oltiin Saksassa ja kielitaitoa kertailtiin niin, että hyvään vauhtiin päästiin. Matkaa taitettuna kohta kohti Suomea kaks kuukautta. Mitähän tästä reissusta jäi käteen?

Noh ainakin uusia maita ja kaupunkeja. Paljon on tuumailtu ja pohdittu sekä uutta opittu ja kliseisesti kasvettu ihmisenä. Joskus tosiaan se, että lähtee kauemmas saa tajuamaan mistä oikeasti välittää ja mitä haluaa elämältään.

Turistina Prahassa pääsiäisen aikoihin!
Prahaan meen kyllä vielä uudestaankin :)

Ennen luulin,että vakkarityö unelma-ammatissa olisi se oma juttu. Nyt on kuitenkin ammatillista minää etsitty sellaisen reilun puolen vuoden verran ja hukassa ollaan. Ollaankohan koskaan maalissa? Ei varmaan, aina kuitenkin haaveillaan pikkasen paremmasta.

Matkailu, joka ennen tuntui niin etäiselle on nyt kuitenkin avannut silmäni. Mitä, jos saisit valita missä työskentelet ? Miltä tämä ajatus sinusta tuntuisi? Olen tätä miettinyt nyt tässä parin kuukauden ajan ja ehkä enemmänki. Ajatus houkuttaa kieltämättä, mutta vaatisi uudelleen kouluttautumista. Markkinoinnin perusteos onkin jo aloitettu ja luettuana sivuista jo kahdeksasosa..Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mene?

Alle viikko niin ollaan taas ihanaisen kotimaan maaperällä!  Eli Suomi tältä tullaan! Minä niin oon kaivannut perhettä ja ystäviä. Kesälle on luvassa ainakin yhdet ylioppilasjuhlat, töitä kirkon nuorisotyönohjana kotiseurakunnassani sekä kotimaatilallani.                                                                   

Ps.Otin Roopen askelmittarin käyttöön ja se on nyt ollu käytössä puolitoista kuukautta ja lähes päivittäin on tullut suositus 10 000 askelta kokoon.

Pps. R.I.P pinkit kenkulit :/ Palvelitte mua hyvin uskollisesti, mutta toivottavasti löysin teille hyvät korvaajat :).

Tiedostomattomuus. Uhka vai mahdollisuus?

Mitäkö tänään ajattelen ? Noh ajatukset ja tunteet menee yhtä vuoristorataa, joten oikein tiedä.
Mitä huominen tuo tullessaan? Missä olen seuraavaksi tai mistä MINÄ haaveilen?

Yritystoimintaa olisi siis tarkoitusta laittaa vireille poikaystävän kanssa. Minustako yrittäjä? Uhka vai mahdollisuus? Mitähän tämä pitää sisälläään? Poikaystäväni on perustamassa yritystä, jonka kautta häneltä voisi ostaa ohjelmointipalveluita tai jotakin vastaavaa :D. Tarkoituksena olisi pitää myös yritykselle omaa blogia, jota yhdessä kirjoittaisimme. Kirjoittaminen on ollut jo isäni unelma, ehkä tyttärkin voisi kokeilla luovuttaan ja ilmaista itseään täten.

Itse olen miettinyt, jos aloittaisin kesällä avoimessa yliopistossa lukemaan kauppatieteitä. Ainut  kysymysmerkki onkin riittääkö aika töiden ohessa opiskella. Pääsisin siis kesäksi tekemään töitä kotiseurakuntaani, jossa tiedossa jokaiselle kesälle jo perinteeksi muodostuneet kaksi riparia.

Seuraavat kaks kuukautta kuitenkin vietämämme reissaten ja laittaen yritystoimintaamme pystyyn. Vähän jännittää aloittaa työskentely yhdessä poikaystävän kanssa, mutta eiköhän siihenkin ajatukseen totu.

Tällä hetkellä vuokrasopimus voimassa 31.3. eli huimat viisi päivää. Tiedossa on kuitenkin seuraava majapaikka pääsiäiseksi. Matkustamme Frühtiin, joka on käytännössä Nurembergiä :) siellä vietämme aikaa 4.4. saakka, jolloin matka jatkuu Prahaan. Prahassa ollaankin kaksitoista yötä eli jos sulla on ehdotuksia, mitä siellä pitää ehdottomasti nähdä niin laita viestiä. :)

Saikkua saikkua ja vielä kerran saikkua!

Joo, ei tainnu meikäläisen terveys kestää tuolla työpaikassa. Sääli, sillä ne rahat tulis kyllä tarpeeseen kun katsoo tulevaisuuden suunnitelmia. Nomand elämää tossa, ens kuun jälkeen parisen kuukautta sitten pistäytyy kotosessa Suomessa.


Huomenna kuitenkin, vapaata töistä ja pitämään Münchenin suomalaisen seurakunnan perhekerhoa !! Eka kerta  ja ehkä myös toka vikaa ohjaamana, toivottavasti tulee hyviä kertoja.  Ensin ajattelin, että mennään spontaanisesti ilman suurempia kaavailuja, mutta tänään toimistolla oli hiljaista, joten päätin alkaa tekemään edes pientä runkoa ensimmäiselle kerralle ilman aikataulua tosin.


Tänään tullu taas pohdittua...

Leppis, joka tahtoi oman ystävän

Leppis oli hyvin pieni ja yksinäinen. Leppiksellä ei ollut kavereita, vaikka se kävikin leppiksien päiväkotia. Leppis ei tuntenut kuuluvansa joukkoon ja muutkaan päiväkodin kävijät halunneet tutustua yksinään oleilevaan leppikseen. Leppis oli liian ujo kysyäkseen haluaisiko joku leikkiä hänen kanssaan. 

Eräänä nättinä päivänä Leppis kuitenkin saapui puistoon. Leppis huomasi kilpparin, joka oli hänen mielestä hilljainen sekä ujo ja myös vetäytynyt omaan kuoreensa, kuten hän. Leppis päätti rohkaistua ja antaa uudelle ystävyydelle mahdollisuuden. Leppis meni sen suurempia ajattelematta kysymään kilpparilta: "Voitaiskohan me leikkiä tänään yhdessä tai ehkä joskus myöhemmin, jos tänään ei sulle käy" Tää kilppari ei pahemmin piitannut pikkuruisen Leppiksen kysymyksestä vaan kohautti olkapäitään ja lähti jatkamaan matkaa kotiin tai ehkä rannalle. 

Leppis tuli siitä hyvin surulliseksi ja rupes miettimään: "Miksi kukaan ei halua olla mun kaveri? Mikä minussa on oikein vikana? Päästyään kotiin ennen yöunia Leppis päätti ristiä kätensä ja alkoi kysyellä uteliaana kysymyksiä Jumalalta: "Miks kukaan ei oo mun kaa?Miks oon erilainen, kun kaikki muut? Mistä mä löydän ystävän, joka pysyy mun vierellä koko elämän?"

Seuraavana päivänä tapahtui jotain merkillistä. Leppis meni taas päiväkotiin ja kuinka ollakaan muut päiväkodin kävijät alkoivat luoda häneen katseita ja hän sai huomiota osakseen. Eikä mennyt kuin pien tovi, kun Leppis leikki joi muiden päiväkotilaisten kanssa. Päiväkodista lähdettyään Leppis huomasi tutun kilpparin. Kuin sattumalta löytyi kilppari samaisesta puistosta mistä eilenkin. Kilppari pysäytti Leppiksen ja  pahoitteli huono päiväänsä. Hän kysyi Leppikseltä, että haluaisitko sinä kenties tänään tehdä jotain? Niinpä Leppis hymyili ystävällisesti ja vastasi: "Tottahan toki".

Kun katseensa kohottaa ja uskaltaa turvautua Jumalaan, niin Jumala vastaa. Pienissä erissä eikä aina välttämättä seuraavana päivänä kuten tässä tarinassa, mutta Jumala vastaa aina. Häneen puoleensa voimme kääntyä, kun omat voimat ei riitä.

Perjantai oli mun vapaapäivä

Lupailin vähän kulttuuripostausta :) tässä tulee semmmonen puolittainen.

Saksassa pitää liittyä Krankenkasseen eli sairaskassaan, jokainen lääkärikäynti menee tämän gesundheitskrankenkassen kautta. Tuntuu hyvin oudolta, että sun ei tarvitse maksaa mitään lääkärikäynnistä sillä hetkellä, kun käyt siellä.

Toki, maksan tähän sairaskassaan rahaa, ei kait sillä. Tämä tuntuu paljon yksinkertaisemmalta tämä järjestelmä, jos vertaa Suomeen jossa ensin maksat ja sitten voit hakea vakuutusyhtiöltä korvauksia lääkärikäynneistä.

Kahvilakulttuuri on ehkä mun suosikki    verrattuna Suomeen!  Täältä löytyy edullisia      erikoiskahveja varsinkin, jos ei ole ihan  keskustassa. Tämän päivän kahvila, ei ole ehkä paras, mutta kahvilan oli sisältä tosi viihtyisä ja  asiakaspalvelu oli tosi hyvää.



Ja kahvilta matka jatkui lounaan metsästämiseen. Saksassa saa melkein kaiken mukaan otettuna ja tänään matkaan lähti lohibagelburgeri. Testissä siis tänään ekaa kertaa ja hintalaatusuhde vallan bueno! Suosittelen kokeilemaan, tämä löytyi lähikaupan vierestä olevasta vietnamilais- ja thaityylisestä ravintolasta.

Kevätkaudella eli maaliskuun loputtua voi olla, että alkaa taas uudet seikkailut. Kämpän löytäminen ei ole täällä mitenkään helppoa ja en ole täysin tyytyväinen uuteen työhöni :) asiakaspalvelu ei ehkä ole mua varten ainakaan kyseissä firmassa puhelimitse.


Alkusyksystä olisi vissiin tarkoitus lähteä kiertämään kunnolla maailmaa ja tehdä kauan puhuttu maailmanympärimatka. Ajatukset tästä ovat kuitenkin ainakin vielä itsellä ristiriitaiset."Mistä rahat?" Aika olisi kyllä paras mahdollinen tälle seikkailulle, kun ei oo mitään mikä sitois yhteen paikkaan. Toisaalta tämmösenä kotihiirenä on vaikea ajatella  yhdeksää kuukautta maailmalla tai puhumattakaan vuodesta.



Samalla päässä pöyrii  uudelleen kouluttautuminen. Joten koulujen selailu jatkuuu... Ikuinen opiskelija ?! Toisaalta valinnan vaikeutta on, koska on työllistymistä pitää aina mietti pidemmällä ajanjaksolla.

Torstain tuumailuja

Heips!

Tänään sain sekä positiivista että negatiivista palautetta asiakaspalvelutaidoistani.Olen otettu palautteesta ja totta kai huomioin sen jatkossa, mutta jos totta puhutaan alkoi mua hiukan itkettämään negatiivisen palautteen jälkeen. Negatiivinen palautti minut itsetututkiskeluun: "Oliko minusta tähän sittenkään?".

Miks pohdin tätä kysymystä joka päivä? Vaikka luulisi, että olen perusterve nuori nainen, joka voisi olla toimistotyössä kahdeksan tuntia, olen kuitenkin alkanut saamaan oireita, mitkä viittaisivat siihen, että työpaikkaa pitäisi vaihtaa ja nopeasti.

Ensin huimaus, päänsäryt ja nyt punaisten läikkien ilmestyminen naamaani sekä tietysti vanha ja tuttakin turvallisempi oikean ranteen kipeytyminen eivät paljon edesauta jatkamista toimistotyössä. Kaiken lisäksi olen huomannut, että aamulla minulla ei ole lainkaan ruokahalua tai se on lähes olematon.

Totta kai uusi työ vaatii aikaa, en minä sillä. Stressin käsittelemiseenkään en haluaisi käyttää hirveän paljon aikaa. Onneksi tämän blogin ylläpitäminen auttaaa minua jäsentämään paremmin ajatuksia. Kiitos, jos jaksoit lukea  :) jätä kommentti, mistä haluisit, että kirjoittaisin seuraavan blogitekstini.

Tervesin,

Ei tuleva toimistotyöläinen

Sisko kyläilemässä ja töiden aloitusta

Heheh, taas meni tovi...


Siskokin  tuli käymään kaverinsa kanssa. Lokakuussa tilasin jo liput meille kolmelle David Guettan keikalle Münchenin olympihalliin. Siskon kanssa ei keretty paljon viettää aikaa, kun suurin ajastani meni töissä.Seuraavalla kerralla otan vapaata tai lomaa, että voidaan turinoida kunnolla. Saksassa on kahdeksan ja puolen tunnin työpäivät...

Mitäs kaikkea tässä onkaan tullu tehtyä?! Aloitin työt customer support agenttina... 🤦 Kymmenen päivän koulutus, ei ollut minulle tarpeeksi ja stressaannuin.Stressi luultavasti heikensi vastustuskykyäni ja kolmannen kokonaisen sekä itsenäisen päivän jälkeen huomasin olevani huonovointinen. Seuraavana päivänä menin sitkeästi töihin ja tunnin oltuani jouduin pyytämään lupaa poistumaan pihalle raittiiseen ilmaan josko se auttaisi, muttei ei siitä ollut hyötyä.

Ja eiköhän lähetty sitte kattelee, miten saksalaisten terveyspalvelut oikein toimii. Henkilöstöpuolelta kävin kysyy,että  tietävätkö lääkäriä, joka puhuis englantia ja näin sain ohjeet mennä lääkääriin. Hyölisti lääkäri kirjoitti loppuviikon vappaaksi.

Nyt näillä saikkuvappailla on haaveiltu uudelleen kouluttutumisesta.. Ihka ekasta rinkasta ja totta kai kateltu Netflixin tarjontaa. Kaikki on taas avoimena ja pien immeinen on hyvin hämillään tästä kaikesta. Päässä pyörii, että haluais valita helpoimman tien ja palata Suomeen.

Onkohan se kuitenkaan niin? Nuorena pitää kuulema kokeilla siipiään ja tehdä juttuja mitä vanhempana ei voi. Elänkö siis tällä hetkellä oikein ja kuka sen oikein määrittää? Haluan kyllä matkustaa, mutta joskus tämä tuntuu vaikealle. Sisäinen ääneni sanoo, että ole kiitollinen kun voit tehdä näin, sillä kaikkille se ei ole mahdollista. Ota ilo irti ja elä! Olet nuori vaan kerran!

Ich habe Deutsch gelernt

Ich denke mein Deutsch ist ganz gut. I habe vier Wochen gelernt im DeutschAkademie.
Spreche ich viele Deutsch am Abends zu Hause? Nicht, aber sehe ich einen Film auf Deutsch mit deutsche Untertilung.

Heute sprechen wir im Kurs. Ich kann zwei Fremdsprachen sprechen. Ich habe zuerst Englisch gelernt. Das war in der Schule, als ich in die dritte Klasse bekommen bin. Als ich bin in die siebte Klasse, habe ich Schwedish gelernt.

Nach dem Kurs ging ich essen. Ich besellte auf Deutsch, weil möchte gern ich zu redan lernen. Ich hatte ein Meeting. Im Januar organisiere ich ein Club für  Familen. Nach dem  Treffen gehe  ich ins Cafe dann nahm ich einem Cappucino und zwei Donuts mit.

Ich liebe Kaffee! Ich hoffe alles haben schöne Woche!

Kiireiset päiväni täyttää kielikurssi, joten tässä pohdintoja sen takaa

Tänään ja vähän eilen olen kaipaillut takaisin kuuluneeseen kesään, vaikka se olikin kiireinen, pidin siitä silti juuri sellaisena kuin se oli :) Opin itsestäni, että en siedäkään stressiä niin hyvin kuin olen aina luullut tosin erossa oleminen kaiken rakkaimmasta tai tärkeimmästä ihmisestä luultavammin  vaikutus näkyi myös stressin siedosssa.

Kuvasta voisi ehkä päätellä, että hautaudun mielelläni useasti peiton alle tuumailemaan ja pohtimaan: "Mitäs nyt?", "Mitä minä haluan tehdä omalla elämälläni ja kenen mielipiteitä minun tulisi ottaa huomioon tätä vaikeaa päätöstä tehdessäni?".

Tuumailen ja huokaan näitä kysymyksiä lähes päivittäin. Ensimmäisenä kuukautena täällä Münchenissä vielä enemmän kuin nyt. Nyt olen löytänyt itselleni polun, jonka vuoksi minulla ei ole koko päivää aikaa pohtia jokaista pientä askelta ja sen merkitystä. Ei kaikkea tarvitse murehtia, jokainen asia ratkeaa ajallaan ja turha stressaaminen vain tukahduttaa.

Ja siihen kesään! Minusta oli aivan ihanaa, vaikkakin rankkaa olla kahdella peräkkäisellä rippileirillä. Niin paljon, kun se antaa niin paljon se myös ottaa. Kaksi aivan täysin erilaista leiriä olivat molemmat täynnä oppimistilanteita.


Yksi asia mitä eniten tykkään leireillä on valokuvaaminen, vaikken sitä kauhean hyvin osaakaan. Kuvien ottaminen, jotenkin rentouttaa ja on mukava luoda näin pysyvämpiä muistoja.

Ensimmäistä kertaa elämässäni 
ja tämä tarina on tosi sain sytyttää nuotion! Pappi oli tehnyt hyvän pohjatyön, mutta menin kuitenkin kysymään tarvitsisikohan hän apua ja näin laitettiin puut ristikkoon ja haettiin yhdessä syttyjä. Olennainen asia tietysti raapaistiin tulitikku :). Pappi luuli, että olen tehnyt ennenkin nuotion, mutta onnistuin yllättämään hänet. :D

Kesään mahtui myös rakkaiden ystävien vierailu Joensuussa. Oli mukaavaa, että tytöt olivat löytäneet kalenteristaan minulle vapaan viikonlopun ja tulivat luokseni :). Jouluukuussa nähdään taas rakkaat ystäväiseni.

Viikonloppureissu ja saksan intensiivikurssille päätyminen

Ai! Niin viikonloppuna tehtiin pieni reissu naapurimaahan. :)  Lähdettiin lauantaina yhdeksän aikaan aamulla junalla ja perille Salzburgiin saavuttiin ennen yhtätoista. Kierreltiin ja kaarreltiin  erityisesti Salzburgin vanhassa kaupungissa. Kiivettiin ja kavuttiin pieni matka, että päästiin ihailemaan Hohensalzburgin linnaketta.

Mozartia unohtamatta! Mozartin syntymäkoti oli pakko käydä myös tsekkaamassa. Salzburg oli hyvin Mozartilla brändätty. Tiesin, että Mozartin kuulia pitäs saada jostain ja yllätys yllätys niitä löytyi lähes jokaisesta pienestä turistipuodista ja liikkeestä.

Tottahan toki Salzburgissa piti käväistä vielä paikallisessa museossa! Nuorisolipulla, kun päästiin molemmat :D eikä se olisi muutenkaan ollut pahan hintainen paikka vierailla. Siellä huomasin, että ymmärsin saksan kielisistä tauluista yllättävän paljon, mutten kuitenkaan kaikkea. Tämä antoi lisää motivaatiota hakeutua kielikurssille.

Kuten otsikostakin voinette päätellä löysin vihdoin hinnaltaan sopivan kurssin itselleni. Näin otettiin askel lähemmäksi työllistymistä Saksassa. Eilen aamulla vielä ajattelin, että kolme tuntia on melko pitkä aika opiskella vierasta kieltä vieraalla kielellä, muttei se ollutkaan niin puuduttavaa.

Ensimmäinen viikko ja varmaan vähän toistakin menee, että oppii asennoitumaan vieraaseen opetuskieleen ja siihen, ettei opiskeluympäristössä ole ennestään tuttua keneltä: "kysyä mitä opettaja tarkoitti?". Ainakin vielä ensimmäisen tunnin jälkeen porukka vaikuttaa mukavalta ja uskon, että kurssin edetessä meillä on rennompi ilmapiiri työskennellä.

Pientä hymyä ja ehkä valoakin tunnelin päässä

Saako hymyillä ja olla niin asiat ois jo loksahtaneet kohdalleen? Tästä toki ollaan vielä hyvin kaukana, mutta edes hiukan alkaa näkyä valoa kuuluisan tunnelin päässä.

Niin monesti kuin olenkin omia juuriani seurakuntaan ollut pohtimassa ja ajatellut, että eiköhän se elämänvaihe ole jo ohitse ja on aika löytää elämään jotain muuta. Löydän sieltä itseni aina uudestaan ja uudestaan.

Tänään tapaankin Münchenin suomalaisen seurakunnan papin, jonka kanssa keskustelemme mahdollisesta palkkiotyöstä. Mikä parasta ei rippikouluikäisten parissa vaan varhaisnuorten!  Ihanaa vaihtaa kohderyhmää välillä ja ehkä myöhemmin palata takaisin rippikouluikäisten puoleen. Kuka tietää? En minä ainakaan.

Eilen olin yhtä hymyä koko päivän ja vähän tänäänkin. Eilen sain viestin, että pääsisin työhaastatteluun kansainväliseen lastentarhaan, jossa lapset olisivat kahdeksasta viikosta kuuteen vuoteen. Olen hyvin innossani tästä haastattelun antamasta tilaisuudesta! Se antaa minulle mahdollisuuden jaksottaa päiviä viisaammin ja pääsisin ylläpitämään ammatillisuuttani. Saisin nähdä, miten nopeasti lapset kasvaisivat sekä kehittyisivät. 

Ennen kaikkia saisin vastauksia kysymyksiin, joita olen paljon esitittänyt itselleni näiden muutamien vuosien varrella. Kuka minä olen? Onko minun paikkani nuorten,varhaisnuorten vai pienien lasten parissa vai kenties se on vielä tuolla jossain? Näitä kysymyksiä ei voine pohtia koskaan liikaa, luulisin.

Hiphei!

Ich schreibe das Blog. Ich denke mein Deutsch ist nicht so gut. Ich habe Hunger!

Perjantaina kävin paikallisessa työkkärissä ja minulle sanottiin: "Kyllä sinun alallasi on töitä on paljon!Sinun kannattaisi käydä intensiivikurssilla saksaa ja paikka on miltein taattu saksan osaajalle!"

Viikonloppu olikin siis aika jatkaa saksan opintoja Duolingo-sovelluksen avulla. :)  Opettelun lomassa etsin vielä intensiivikursseja, jotka täyttäisivät hintakriteerini (minulla olisi varaa mennä sellaiselle). En vielä ole tullut mihinkään tulokseen kyseisten kurssien suhteen, mutta tein alustavan tasokokeen ja huhuh, että hävetti lukea tuloksia. Neljän vuoden saksan opinnot takana ja taso vain A2...

Kaiken lisäksi minua (meitä) jännittää löydämmekö asuntoa joulukuulle ja siitä etiäpäin. Saksalaisilla on hirveän tiukat vaatimukset ja mitä kaikkia papereita on oltava mukana, kun lähtee asuntoa vuokraamaan. Joten ootellaan ja katsellaaan, miten tilanne silläkin rintamalla kehittyy.

Parhautta, että ostettiin viikonloppuna lentoliput Suomeen jouluksi! Lento lähtee Münchenistä 19.12. ja takaisin tänne lennellään 26.12. :) On ihanaa nähdä kavereita ja sukululaisia. Toki olen ollut heihin muutenkin yhteydessä, muttei se ole sama kun kasvokkain tapahtuva viestintä.

Münchenin ekoja tuntemuksia

Tänään on tasan kuukausi ja kolme päivää, kun täytin 23 ja tein lopullisen päätöksen lähdöstä ulkomaille hakemaan töitä. Nyt istun vuokrakämpällä Münchenissä ja mietin, että mitähän sitä tulikaan tehtyä.

Tähän asti kaikki on mennyt hyvin ja olemme onnistuneet rekisteröitymään Müncheniin sekä allekirjoittanut on käynnyt paikallisessa työkkärissä. Kaiken lisäks pääsen James Bluntin keikalle 13.10.2017!

Joskus vaan tuntuu, että tämäkin reissu olisi jäänyt vain haaveksi ellen nyt olisi tarttunut oivaan tilaisuuteen. Elämä on täynnä valintoja ja uskon, että mikään niistä valintatilanteesta ei välttämättä ole kellekään itsestään selvyys vaan jokaisen on pohdittava päätöksiään.


Ehkä olen nuori ja jalat maassa olevaa tyyppiä ja tykkään perinteistä ja rutiineista. Hypyt uutteen ja tuntemattomaan tuntuvat minusta joskus kovin etäältä, mutta samalta kiehtovilta. Ennen tätä matkaa minulle sanottiin: "Kyllä sinä selviät, oot vain oma itsesi siellä".


Kuuntelin kerrankin sydäntäni :) Onneksi Suomeen on lyhyt matka ja aina voi palata kotikotiin :) Auf Wiederhören ! Bis bald! Ich liebe dich <3 !

Heissuli vei Suomi!

Viikon päästä meikä lähtee Pariisiin ja sieltä kautta Müncheniin. En voi sanoa muuta kuin, että olen yhtä aikaa innoissani, mutta toisaalta pelottaa. Ajatusta ulkomaille lähdöstä on  kypsynyt mielessäni pitkään eikä sitä meinaa nyt  millään uskoa todeksi.

Kämppä irtisanottu ja lentoliput ostettuna sekä uusi kämppä kahdeksi kuukaudeksi löydetty. Kämpän löytäminen Oktoberfestin aikaan oli oma haasteensa, mutta niin vain me siinä onnistuimme. Tämä viimeinen kuukausi on pistänyt miettimään elämäni prioriteetteja ja mitä olen valmis tekemään toisen puolesta. Tähän on tultu lupauduin lähtemään mukaan Saksaan ilman töitä tai mitään kiinnitystä kyseiseen maahan. 

Onneksi kuitenkin uteliaisuus taitaa voittaa pelon! Saksan kielentaitoni on jonkin verran vielä ruosteessa, mutta eiköhän se sieltä löytyne. Onneksi nykypäivänä sosiaalinen media on hyvä paikka pitää yhteyttä ja löytää uusiakin kontakteja. Toivon, että saan sitä kautta verkostoja ja löytäisin itselleni sopivan työpaikan. 

Tänään tein jotain poikkeuksellista itselleni ! Lompsin kampaajalle, että siellä laitettaisiin hiukset kuntoon tulevaa työhaastista ajatellen. Alku vieraksumisen jälkeen täytyy sanoo, että tykkään mä näistä paljon :)

Työpäivä meni siivillä valokuvia laitellessa tikulle ja niin edelleen... Voisin sanoa, että huomisesta tulee rankempi, kun suunnittelen teemallisen nuortenillan. Huomenna myös K-18 ohjausvastuu töissä ja sen jälkeen aletaan jännää haastattelua :D

Miksi jättää viime tippaan?

Tänään mietin töissä seuraavia aiheita.. Miksi jättää aina viime tippaan vaikka on tietoinen tehtävän deadlinesta jo paljon aikaisemmin? Tänään siis tarkoituksena oli kirjotella päivänavauksia keskiviikolle sekä torstaille, muttei se vaan tunnut luonnistuvan ei sitten millään.

Onko tämä kuinka yleinen ongelma? Olenko ongelmani kanssa yksin vai "kärsivätkö" tästä jotkin muutkin? En tiedä tykkään toisinaan suunnitella hyvissä, mutta nyt tuntuu että inspiraationa on pakko ja se, että kun ei kehtaa mennä ilmankaan mitään valmistelua.Töissä kuulin kuinka työkaverit haluavat valmistella kaiken hyvissä ajoin.. Itse sanoin, että teen parhaiten paineen alle. Nyt mietin, voisinko tästä tavasta oppia pois ? Varmasti voi, mutta miten ? ANYONE, HELP ME?!

Elämäntilanteeni elää ja siinä on tarpeeksi ressattavaa. Kuvitella sitten siihen vielä työtkuviot päälle.. Vaikka olen jalat maassa olevaa tyyppiä ja sanon, että "asioilla on tapa järjestyä". Nykyään olen myös tunnustanut, että omat voimavarat eivät aina riitä. Saanen välillä kääntää katseensi ylöspäin ja luottaa siihen, että joku uskoo ja luottaa minuun. Minä olen hyvä ja riittävä tälläisenä kuin olen ! Niin olet sinäkin muista, että sinun ei tarvitse olla superolento ollaksesi SUPER!

Pitkästä aikaa raaputtelen teille

Täällä taas !

Kyllä,
olen hengissä
elä pelkää!

Meni taas tovi, kun tuumailtuani ostin tietokoneen. Joten huomattavasti varmaan enemmän saattaa tulla tekstiä tännekin :)

Nyt olen siis ollut kuukauden verran töissä! Aih ihanaa kaikki on niin uutta, mutta kääntöpuoli tälle on se, että työpaikkani sijaitsee tällä hetkellä 400 kilsan päässä rakkaasta kämpästä, jonne muutin vasta syksyllä. Olen kyllä viihtynyt töissä ja olen sitä mieltä, että kyllä kannatti hakea YHTEISÖPEDAGOGIKSI  :)

Sääli, että tämä etäisyys kaikkialle täältä vaatii aikatauluttamista ja kalenterien yhteistä synkronointia. Oon tätä harrastanut yli puolitoista vuotta, mutta jotenkin tällä hetkellä tää on ylivoimaista. Onneksi on vapaita ja lomia, jolloin matkaa mielellään rakkaiden luo :)

Tää viikko on täällä hiihtolomaviikko, joten toimistollakin on hiljaista ja joutaa ajattelemaan töiden lomassa myös tulevaa. Oon taas itselleni tyypillisesti pohtinut, mitä töiden jälkeen? Mitä sitten ku tämä sijaistaminen loppuu? Mitä mä oikein haluan? Olen kuitenkin vielä nuori, joka ei todellakaan ole valmis jymähtämään samaan paikkaan useaksi vuodeksi. Hassua, koska valmistumisen kynnyksellä vielä ajattelin, että oih kunpa oisi vakituinen pesti. Niin, en tiijä miten ajatukset voivatkaan muuttua näin nopeasti.

Parisuhteessa olevana on tietysti mietittävä toista osapuolta ja hänen ajatuksiaan tulevasta. On selvää, että mitä ikinä päätetäänkään se ei tule olemaan helppoa kummallekaan. Oisiko minun aika tehdä "uhraus" ja koittaa elää hetki paremman puoliskon saappaissa ? Oon miettinyt tätä tosi paljon ja puntaroinnut mikä olisi viisainta tässä kohtaa elämääni. Ainakin vielä tuntuu siltä, että kaukosuhde saa riittää ja olen valmis pakkaamaan laukkuni ja seuramaan häntä, vaikka maailman ääriin.

Tovi vierähti taas ku piti opparin kanssa säätää.. Mutta hei olisi se sen arvoista, koska nyt tätä blogia kirjoitteleepi valmis yhteisöpedagogi.

Viimeset kuukaudet opparin ohella olen kokeillut hakea töitä ja urakka sen kuin vain jatkuupi. Tänään tajusin, että voisin olla huomenna lentokoneessa matkalla Meksikoon, mutta sen sijaan vietän aikaani Tampereella töitä hakien... Ei mee tasan onnenlahjat :D ehkä mä saan kesälle edes viikon mittaisen matkan aikaiseksi.

Tosiaan oon valamis yhteisöpedagogi, joka taisi rajata työnhausta pois maantieteellisesti vain Lapin seudun. Joo, oon miettiny kyllä ettei toi eteläinen Suomi tuu olee mikään helppo paikka asua, koska oonhan kuintenkin pohjimmiltaan isän pikkunen tyttö maalta! Se, että Suomessa en oo ton pahemmin rajannu työmahdollisuuksia johtuu myös osittain siitä,että olisin oikeesti valmis tekemän ees pienen pienen pätkän oman alan hommia ennnen kuin mietin mahdollista uranvaihtoa tai muuttoa ulkomaille.

Päässä pyörii vaan, että pakko saada töitä! Ensimmäisen työpaikan saannin sanotaan aina olevan vaikeaa ja se aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja näin se on tehnyt myös mulle. En tosiaankaan vitsaillut siitäkään, että alanvaihto on suunnitteilla.. Olen selaillut kouluja Euroopassa ja sieltä on löytynyt varteenotettavia vaihtoehtoja. Yhteen kouluun ihastuin jo suunnattomasti se sijaitsisi Wienissä, joten minun täytyisi verestää saksankielen taitojani. Mutta ehkä kirjoittelen kuulumisiani taas huomenissa tai parin päivän sisällä!

Auf Wiedersehen oder Auf wiederhören!