Pitkästä aikaa raaputtelen teille

Täällä taas !

Kyllä,
olen hengissä
elä pelkää!

Meni taas tovi, kun tuumailtuani ostin tietokoneen. Joten huomattavasti varmaan enemmän saattaa tulla tekstiä tännekin :)

Nyt olen siis ollut kuukauden verran töissä! Aih ihanaa kaikki on niin uutta, mutta kääntöpuoli tälle on se, että työpaikkani sijaitsee tällä hetkellä 400 kilsan päässä rakkaasta kämpästä, jonne muutin vasta syksyllä. Olen kyllä viihtynyt töissä ja olen sitä mieltä, että kyllä kannatti hakea YHTEISÖPEDAGOGIKSI  :)

Sääli, että tämä etäisyys kaikkialle täältä vaatii aikatauluttamista ja kalenterien yhteistä synkronointia. Oon tätä harrastanut yli puolitoista vuotta, mutta jotenkin tällä hetkellä tää on ylivoimaista. Onneksi on vapaita ja lomia, jolloin matkaa mielellään rakkaiden luo :)

Tää viikko on täällä hiihtolomaviikko, joten toimistollakin on hiljaista ja joutaa ajattelemaan töiden lomassa myös tulevaa. Oon taas itselleni tyypillisesti pohtinut, mitä töiden jälkeen? Mitä sitten ku tämä sijaistaminen loppuu? Mitä mä oikein haluan? Olen kuitenkin vielä nuori, joka ei todellakaan ole valmis jymähtämään samaan paikkaan useaksi vuodeksi. Hassua, koska valmistumisen kynnyksellä vielä ajattelin, että oih kunpa oisi vakituinen pesti. Niin, en tiijä miten ajatukset voivatkaan muuttua näin nopeasti.

Parisuhteessa olevana on tietysti mietittävä toista osapuolta ja hänen ajatuksiaan tulevasta. On selvää, että mitä ikinä päätetäänkään se ei tule olemaan helppoa kummallekaan. Oisiko minun aika tehdä "uhraus" ja koittaa elää hetki paremman puoliskon saappaissa ? Oon miettinyt tätä tosi paljon ja puntaroinnut mikä olisi viisainta tässä kohtaa elämääni. Ainakin vielä tuntuu siltä, että kaukosuhde saa riittää ja olen valmis pakkaamaan laukkuni ja seuramaan häntä, vaikka maailman ääriin.