Tuntuu sinusta joskus kuin sinua tai työtäsi ei arvostettaisi? Jos vastasit kyllä miltä se sinusta se mahtaa tuntua? Oletko surullinen vai kenties jopa vihainen?
Minulle on käynyt aika usein niin ja voin sanoa se pistää miettimään välillä että onko millään mitään merkitystä.. Miks edes teen näitä asioita, jos kukaan ei koskaan sano kiitoksen sanaa? "Vaikka onkin sanonta että "kissa kiitoksella elää", se voi monesti pelastaa monen päivän❤️
En halua myöntää sitä itselleni että ajoittain tunnen kaipaavani kannustavia sanoja, läheisten ihmisten tukea tai ihan vaan läsnäoloa että joku olisi siinä ja kuuntelisi, mitä mulla on sanottavana❤️
Olen kuitenkin sosiaalinen persoona ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Mutta taas muutto uudelle paikkakunnalle ilman ketään tuttuja.. Ei oikeastaan mitään tarttupintaa koko kaupunkiin ja ei muuta kuin töidenhakuun.. Ja taas mennään.. Työpaikka löytyy monen mutkan kautta ja taas ollaan onnelisia ainakin se hetki. Työyhteisön muut jäsenet selkeästi vanhempia kuin mä. Ei siis uusia kavereita vapaa-ajalle.
Miten sulla menee? Tuntuuko sinusta siltä, että olet yksin, vaikka huone on täynnä muita? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti