Kiireiset päiväni täyttää kielikurssi, joten tässä pohdintoja sen takaa

Tänään ja vähän eilen olen kaipaillut takaisin kuuluneeseen kesään, vaikka se olikin kiireinen, pidin siitä silti juuri sellaisena kuin se oli :) Opin itsestäni, että en siedäkään stressiä niin hyvin kuin olen aina luullut tosin erossa oleminen kaiken rakkaimmasta tai tärkeimmästä ihmisestä luultavammin  vaikutus näkyi myös stressin siedosssa.

Kuvasta voisi ehkä päätellä, että hautaudun mielelläni useasti peiton alle tuumailemaan ja pohtimaan: "Mitäs nyt?", "Mitä minä haluan tehdä omalla elämälläni ja kenen mielipiteitä minun tulisi ottaa huomioon tätä vaikeaa päätöstä tehdessäni?".

Tuumailen ja huokaan näitä kysymyksiä lähes päivittäin. Ensimmäisenä kuukautena täällä Münchenissä vielä enemmän kuin nyt. Nyt olen löytänyt itselleni polun, jonka vuoksi minulla ei ole koko päivää aikaa pohtia jokaista pientä askelta ja sen merkitystä. Ei kaikkea tarvitse murehtia, jokainen asia ratkeaa ajallaan ja turha stressaaminen vain tukahduttaa.

Ja siihen kesään! Minusta oli aivan ihanaa, vaikkakin rankkaa olla kahdella peräkkäisellä rippileirillä. Niin paljon, kun se antaa niin paljon se myös ottaa. Kaksi aivan täysin erilaista leiriä olivat molemmat täynnä oppimistilanteita.


Yksi asia mitä eniten tykkään leireillä on valokuvaaminen, vaikken sitä kauhean hyvin osaakaan. Kuvien ottaminen, jotenkin rentouttaa ja on mukava luoda näin pysyvämpiä muistoja.

Ensimmäistä kertaa elämässäni 
ja tämä tarina on tosi sain sytyttää nuotion! Pappi oli tehnyt hyvän pohjatyön, mutta menin kuitenkin kysymään tarvitsisikohan hän apua ja näin laitettiin puut ristikkoon ja haettiin yhdessä syttyjä. Olennainen asia tietysti raapaistiin tulitikku :). Pappi luuli, että olen tehnyt ennenkin nuotion, mutta onnistuin yllättämään hänet. :D

Kesään mahtui myös rakkaiden ystävien vierailu Joensuussa. Oli mukaavaa, että tytöt olivat löytäneet kalenteristaan minulle vapaan viikonlopun ja tulivat luokseni :). Jouluukuussa nähdään taas rakkaat ystäväiseni.