Torstain tuumailuja

Heips!

Tänään sain sekä positiivista että negatiivista palautetta asiakaspalvelutaidoistani.Olen otettu palautteesta ja totta kai huomioin sen jatkossa, mutta jos totta puhutaan alkoi mua hiukan itkettämään negatiivisen palautteen jälkeen. Negatiivinen palautti minut itsetututkiskeluun: "Oliko minusta tähän sittenkään?".

Miks pohdin tätä kysymystä joka päivä? Vaikka luulisi, että olen perusterve nuori nainen, joka voisi olla toimistotyössä kahdeksan tuntia, olen kuitenkin alkanut saamaan oireita, mitkä viittaisivat siihen, että työpaikkaa pitäisi vaihtaa ja nopeasti.

Ensin huimaus, päänsäryt ja nyt punaisten läikkien ilmestyminen naamaani sekä tietysti vanha ja tuttakin turvallisempi oikean ranteen kipeytyminen eivät paljon edesauta jatkamista toimistotyössä. Kaiken lisäksi olen huomannut, että aamulla minulla ei ole lainkaan ruokahalua tai se on lähes olematon.

Totta kai uusi työ vaatii aikaa, en minä sillä. Stressin käsittelemiseenkään en haluaisi käyttää hirveän paljon aikaa. Onneksi tämän blogin ylläpitäminen auttaaa minua jäsentämään paremmin ajatuksia. Kiitos, jos jaksoit lukea  :) jätä kommentti, mistä haluisit, että kirjoittaisin seuraavan blogitekstini.

Tervesin,

Ei tuleva toimistotyöläinen

Sisko kyläilemässä ja töiden aloitusta

Heheh, taas meni tovi...


Siskokin  tuli käymään kaverinsa kanssa. Lokakuussa tilasin jo liput meille kolmelle David Guettan keikalle Münchenin olympihalliin. Siskon kanssa ei keretty paljon viettää aikaa, kun suurin ajastani meni töissä.Seuraavalla kerralla otan vapaata tai lomaa, että voidaan turinoida kunnolla. Saksassa on kahdeksan ja puolen tunnin työpäivät...

Mitäs kaikkea tässä onkaan tullu tehtyä?! Aloitin työt customer support agenttina... 🤦 Kymmenen päivän koulutus, ei ollut minulle tarpeeksi ja stressaannuin.Stressi luultavasti heikensi vastustuskykyäni ja kolmannen kokonaisen sekä itsenäisen päivän jälkeen huomasin olevani huonovointinen. Seuraavana päivänä menin sitkeästi töihin ja tunnin oltuani jouduin pyytämään lupaa poistumaan pihalle raittiiseen ilmaan josko se auttaisi, muttei ei siitä ollut hyötyä.

Ja eiköhän lähetty sitte kattelee, miten saksalaisten terveyspalvelut oikein toimii. Henkilöstöpuolelta kävin kysyy,että  tietävätkö lääkäriä, joka puhuis englantia ja näin sain ohjeet mennä lääkääriin. Hyölisti lääkäri kirjoitti loppuviikon vappaaksi.

Nyt näillä saikkuvappailla on haaveiltu uudelleen kouluttutumisesta.. Ihka ekasta rinkasta ja totta kai kateltu Netflixin tarjontaa. Kaikki on taas avoimena ja pien immeinen on hyvin hämillään tästä kaikesta. Päässä pyörii, että haluais valita helpoimman tien ja palata Suomeen.

Onkohan se kuitenkaan niin? Nuorena pitää kuulema kokeilla siipiään ja tehdä juttuja mitä vanhempana ei voi. Elänkö siis tällä hetkellä oikein ja kuka sen oikein määrittää? Haluan kyllä matkustaa, mutta joskus tämä tuntuu vaikealle. Sisäinen ääneni sanoo, että ole kiitollinen kun voit tehdä näin, sillä kaikkille se ei ole mahdollista. Ota ilo irti ja elä! Olet nuori vaan kerran!

Ich habe Deutsch gelernt

Ich denke mein Deutsch ist ganz gut. I habe vier Wochen gelernt im DeutschAkademie.
Spreche ich viele Deutsch am Abends zu Hause? Nicht, aber sehe ich einen Film auf Deutsch mit deutsche Untertilung.

Heute sprechen wir im Kurs. Ich kann zwei Fremdsprachen sprechen. Ich habe zuerst Englisch gelernt. Das war in der Schule, als ich in die dritte Klasse bekommen bin. Als ich bin in die siebte Klasse, habe ich Schwedish gelernt.

Nach dem Kurs ging ich essen. Ich besellte auf Deutsch, weil möchte gern ich zu redan lernen. Ich hatte ein Meeting. Im Januar organisiere ich ein Club für  Familen. Nach dem  Treffen gehe  ich ins Cafe dann nahm ich einem Cappucino und zwei Donuts mit.

Ich liebe Kaffee! Ich hoffe alles haben schöne Woche!

Kiireiset päiväni täyttää kielikurssi, joten tässä pohdintoja sen takaa

Tänään ja vähän eilen olen kaipaillut takaisin kuuluneeseen kesään, vaikka se olikin kiireinen, pidin siitä silti juuri sellaisena kuin se oli :) Opin itsestäni, että en siedäkään stressiä niin hyvin kuin olen aina luullut tosin erossa oleminen kaiken rakkaimmasta tai tärkeimmästä ihmisestä luultavammin  vaikutus näkyi myös stressin siedosssa.

Kuvasta voisi ehkä päätellä, että hautaudun mielelläni useasti peiton alle tuumailemaan ja pohtimaan: "Mitäs nyt?", "Mitä minä haluan tehdä omalla elämälläni ja kenen mielipiteitä minun tulisi ottaa huomioon tätä vaikeaa päätöstä tehdessäni?".

Tuumailen ja huokaan näitä kysymyksiä lähes päivittäin. Ensimmäisenä kuukautena täällä Münchenissä vielä enemmän kuin nyt. Nyt olen löytänyt itselleni polun, jonka vuoksi minulla ei ole koko päivää aikaa pohtia jokaista pientä askelta ja sen merkitystä. Ei kaikkea tarvitse murehtia, jokainen asia ratkeaa ajallaan ja turha stressaaminen vain tukahduttaa.

Ja siihen kesään! Minusta oli aivan ihanaa, vaikkakin rankkaa olla kahdella peräkkäisellä rippileirillä. Niin paljon, kun se antaa niin paljon se myös ottaa. Kaksi aivan täysin erilaista leiriä olivat molemmat täynnä oppimistilanteita.


Yksi asia mitä eniten tykkään leireillä on valokuvaaminen, vaikken sitä kauhean hyvin osaakaan. Kuvien ottaminen, jotenkin rentouttaa ja on mukava luoda näin pysyvämpiä muistoja.

Ensimmäistä kertaa elämässäni 
ja tämä tarina on tosi sain sytyttää nuotion! Pappi oli tehnyt hyvän pohjatyön, mutta menin kuitenkin kysymään tarvitsisikohan hän apua ja näin laitettiin puut ristikkoon ja haettiin yhdessä syttyjä. Olennainen asia tietysti raapaistiin tulitikku :). Pappi luuli, että olen tehnyt ennenkin nuotion, mutta onnistuin yllättämään hänet. :D

Kesään mahtui myös rakkaiden ystävien vierailu Joensuussa. Oli mukaavaa, että tytöt olivat löytäneet kalenteristaan minulle vapaan viikonlopun ja tulivat luokseni :). Jouluukuussa nähdään taas rakkaat ystäväiseni.

Viikonloppureissu ja saksan intensiivikurssille päätyminen

Ai! Niin viikonloppuna tehtiin pieni reissu naapurimaahan. :)  Lähdettiin lauantaina yhdeksän aikaan aamulla junalla ja perille Salzburgiin saavuttiin ennen yhtätoista. Kierreltiin ja kaarreltiin  erityisesti Salzburgin vanhassa kaupungissa. Kiivettiin ja kavuttiin pieni matka, että päästiin ihailemaan Hohensalzburgin linnaketta.

Mozartia unohtamatta! Mozartin syntymäkoti oli pakko käydä myös tsekkaamassa. Salzburg oli hyvin Mozartilla brändätty. Tiesin, että Mozartin kuulia pitäs saada jostain ja yllätys yllätys niitä löytyi lähes jokaisesta pienestä turistipuodista ja liikkeestä.

Tottahan toki Salzburgissa piti käväistä vielä paikallisessa museossa! Nuorisolipulla, kun päästiin molemmat :D eikä se olisi muutenkaan ollut pahan hintainen paikka vierailla. Siellä huomasin, että ymmärsin saksan kielisistä tauluista yllättävän paljon, mutten kuitenkaan kaikkea. Tämä antoi lisää motivaatiota hakeutua kielikurssille.

Kuten otsikostakin voinette päätellä löysin vihdoin hinnaltaan sopivan kurssin itselleni. Näin otettiin askel lähemmäksi työllistymistä Saksassa. Eilen aamulla vielä ajattelin, että kolme tuntia on melko pitkä aika opiskella vierasta kieltä vieraalla kielellä, muttei se ollutkaan niin puuduttavaa.

Ensimmäinen viikko ja varmaan vähän toistakin menee, että oppii asennoitumaan vieraaseen opetuskieleen ja siihen, ettei opiskeluympäristössä ole ennestään tuttua keneltä: "kysyä mitä opettaja tarkoitti?". Ainakin vielä ensimmäisen tunnin jälkeen porukka vaikuttaa mukavalta ja uskon, että kurssin edetessä meillä on rennompi ilmapiiri työskennellä.

Pientä hymyä ja ehkä valoakin tunnelin päässä

Saako hymyillä ja olla niin asiat ois jo loksahtaneet kohdalleen? Tästä toki ollaan vielä hyvin kaukana, mutta edes hiukan alkaa näkyä valoa kuuluisan tunnelin päässä.

Niin monesti kuin olenkin omia juuriani seurakuntaan ollut pohtimassa ja ajatellut, että eiköhän se elämänvaihe ole jo ohitse ja on aika löytää elämään jotain muuta. Löydän sieltä itseni aina uudestaan ja uudestaan.

Tänään tapaankin Münchenin suomalaisen seurakunnan papin, jonka kanssa keskustelemme mahdollisesta palkkiotyöstä. Mikä parasta ei rippikouluikäisten parissa vaan varhaisnuorten!  Ihanaa vaihtaa kohderyhmää välillä ja ehkä myöhemmin palata takaisin rippikouluikäisten puoleen. Kuka tietää? En minä ainakaan.

Eilen olin yhtä hymyä koko päivän ja vähän tänäänkin. Eilen sain viestin, että pääsisin työhaastatteluun kansainväliseen lastentarhaan, jossa lapset olisivat kahdeksasta viikosta kuuteen vuoteen. Olen hyvin innossani tästä haastattelun antamasta tilaisuudesta! Se antaa minulle mahdollisuuden jaksottaa päiviä viisaammin ja pääsisin ylläpitämään ammatillisuuttani. Saisin nähdä, miten nopeasti lapset kasvaisivat sekä kehittyisivät. 

Ennen kaikkia saisin vastauksia kysymyksiin, joita olen paljon esitittänyt itselleni näiden muutamien vuosien varrella. Kuka minä olen? Onko minun paikkani nuorten,varhaisnuorten vai pienien lasten parissa vai kenties se on vielä tuolla jossain? Näitä kysymyksiä ei voine pohtia koskaan liikaa, luulisin.

Hiphei!

Ich schreibe das Blog. Ich denke mein Deutsch ist nicht so gut. Ich habe Hunger!

Perjantaina kävin paikallisessa työkkärissä ja minulle sanottiin: "Kyllä sinun alallasi on töitä on paljon!Sinun kannattaisi käydä intensiivikurssilla saksaa ja paikka on miltein taattu saksan osaajalle!"

Viikonloppu olikin siis aika jatkaa saksan opintoja Duolingo-sovelluksen avulla. :)  Opettelun lomassa etsin vielä intensiivikursseja, jotka täyttäisivät hintakriteerini (minulla olisi varaa mennä sellaiselle). En vielä ole tullut mihinkään tulokseen kyseisten kurssien suhteen, mutta tein alustavan tasokokeen ja huhuh, että hävetti lukea tuloksia. Neljän vuoden saksan opinnot takana ja taso vain A2...

Kaiken lisäksi minua (meitä) jännittää löydämmekö asuntoa joulukuulle ja siitä etiäpäin. Saksalaisilla on hirveän tiukat vaatimukset ja mitä kaikkia papereita on oltava mukana, kun lähtee asuntoa vuokraamaan. Joten ootellaan ja katsellaaan, miten tilanne silläkin rintamalla kehittyy.

Parhautta, että ostettiin viikonloppuna lentoliput Suomeen jouluksi! Lento lähtee Münchenistä 19.12. ja takaisin tänne lennellään 26.12. :) On ihanaa nähdä kavereita ja sukululaisia. Toki olen ollut heihin muutenkin yhteydessä, muttei se ole sama kun kasvokkain tapahtuva viestintä.