Rohkeus.

Mikä on sitä rohkeutta? Mitä sinulle tulee mieleen, kun puhutaan rohkeudesta?

Rohkeutta on tunnustaa se, ettei tule koskaan valmiiksi. Se vaatii toisilta enemmän työtä kuin toisilta.

Rohkeutta vaatii myös se, että uskaltaa kertoa mitä tuntee tai ajattelee. Varsinkin silloin, jos valtaosa on toista mieltä asiasta.

Rohkeus olla kristitty? Mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään? Voiko olla rohkea kristitty, jos pelkää?

Rohkeita kristittyjä on monenlaisia.
Rohkeita kristitttjä löytyi alkuseurakunnasta ja heitä vainottiin. He ottivat käyttöön kalan, josta he tunnistivat toinen toisensa. Ehkä sinäkin tunnet rohkean kristityn tai koet itse olevasi sellainen.

Toinen auttaa helpommin ventovierasta, toinen kantaa rippiristiään ylpeänä kaulassaan tai joku muuten vain toteaa olevan iloisesti Jumalan lapsi.

Jos et koe olevasi rohkea kristitty, mitkä asiat voisivat auttaa sinua vahvistamaan uskoasi? Kristitty saa epäillä ja pelätä. Häntä kuitenkin ohjataan väkevällä kädellä suuntaan oikeaan.

Psalmi 139:9-10
  
Kahden minuutin hiljainen rukous, jossa saat tuoda Jumalan eteen huolet, läheiset, ilot tai ne asiat jotka sulla on mielen päällä parhaillaan.

Jumala nämä asiat tuomme eteesi poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Lauletaan loppuun Älä Pelkää 58 NSV.

Puhutaan tänään hiukan ihmeistä. Saatat joskus vastata kaverille, kun hän kysyy: "mitä kuuluu?" & "ei ihmeitä"

Mikä sinun mielestäsi on ihme? Mitä ihme sinusta pitää sisällään?Jokaisella on varmasti tähän omanlaisensa vastaus.

Onko ihme jotain sellaista mitä ehkei voi täysin selittää?  Vaan siihen pitää vain uskoa. Raamatussa puhutaan Jeesuksen erilaisista ihmeistä. 

Minkä ihmeteon sinä muistat hänen tehneen? (Vesi viiniksi, paransi sairaita yms.) Näitä on paljon.

Nostetaan näistä nyt esiin sairaiden parantaminen. Nykyaikana, vaikka lääkitiedekin on paljon kehittynyt noista ajoista, kun Jeesus eli. On vielä paljon sairauksia, joista parantuu ns.  kuin ihmeenkaupalla, kun lääketiedekään ei ole vielä löytynyt kaikkeen vastuksia. Ehkä voimakkaita yhteläisyyksiä, mutta ei 100 prosenttista faktaa.

Onko meillä siis vielä tänäkin päivänä olemassa ihmeitä?  Harva ehkä kokee elämänsä aikana voimakkaita ihmeitä. Mutta pitää muistaa, että jokainen meistä näkee päivittäin useita ihmeitä koulussa, työpaikoilla, kaupungilla tai missä vaan liikkuessaan.

Rakas Taivaallinen Isä,

Kiitos meistä jokaisesta ihmeestä. Muistuta meitä kohtalemaan toinen toisiamme kunnioittavasti. Anna meille myös rohkeus uskoa sinun ihmetekoihisi, mutta myös toinen toisiimme. Vahvista meidän välistä luottamusta sinuun. Suo meille rauhaisa ja levollinen loppu leiri.  Tätä me pyydämme poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä AAMEN!

Arvostan työtäni, mutta arvostaako kukaan muu?

Tuntuu sinusta joskus kuin sinua tai työtäsi ei arvostettaisi? Jos vastasit kyllä miltä se sinusta se mahtaa tuntua? Oletko surullinen vai kenties jopa vihainen?

Minulle on käynyt aika usein niin ja voin sanoa se pistää miettimään välillä että onko millään mitään merkitystä.. Miks edes teen näitä asioita, jos kukaan ei koskaan sano kiitoksen sanaa? "Vaikka onkin sanonta että "kissa kiitoksella elää", se voi monesti pelastaa monen päivän❤️

En halua myöntää sitä itselleni että ajoittain tunnen kaipaavani kannustavia sanoja, läheisten ihmisten  tukea tai ihan vaan läsnäoloa että joku olisi siinä ja kuuntelisi, mitä mulla on sanottavana❤️

Olen kuitenkin sosiaalinen persoona ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Mutta taas muutto uudelle paikkakunnalle ilman ketään tuttuja.. Ei oikeastaan mitään tarttupintaa koko kaupunkiin ja ei muuta kuin töidenhakuun.. Ja taas mennään.. Työpaikka löytyy monen mutkan kautta ja taas ollaan onnelisia ainakin se hetki.  Työyhteisön muut jäsenet selkeästi vanhempia kuin mä.  Ei siis uusia kavereita vapaa-ajalle.

Miten sulla menee? Tuntuuko sinusta siltä, että olet yksin, vaikka huone on täynnä muita? :)

Maailmalta kesäksi Suomeen

Puoli vuotta oltiin Saksassa ja kielitaitoa kertailtiin niin, että hyvään vauhtiin päästiin. Matkaa taitettuna kohta kohti Suomea kaks kuukautta. Mitähän tästä reissusta jäi käteen?

Noh ainakin uusia maita ja kaupunkeja. Paljon on tuumailtu ja pohdittu sekä uutta opittu ja kliseisesti kasvettu ihmisenä. Joskus tosiaan se, että lähtee kauemmas saa tajuamaan mistä oikeasti välittää ja mitä haluaa elämältään.

Turistina Prahassa pääsiäisen aikoihin!
Prahaan meen kyllä vielä uudestaankin :)

Ennen luulin,että vakkarityö unelma-ammatissa olisi se oma juttu. Nyt on kuitenkin ammatillista minää etsitty sellaisen reilun puolen vuoden verran ja hukassa ollaan. Ollaankohan koskaan maalissa? Ei varmaan, aina kuitenkin haaveillaan pikkasen paremmasta.

Matkailu, joka ennen tuntui niin etäiselle on nyt kuitenkin avannut silmäni. Mitä, jos saisit valita missä työskentelet ? Miltä tämä ajatus sinusta tuntuisi? Olen tätä miettinyt nyt tässä parin kuukauden ajan ja ehkä enemmänki. Ajatus houkuttaa kieltämättä, mutta vaatisi uudelleen kouluttautumista. Markkinoinnin perusteos onkin jo aloitettu ja luettuana sivuista jo kahdeksasosa..Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mene?

Alle viikko niin ollaan taas ihanaisen kotimaan maaperällä!  Eli Suomi tältä tullaan! Minä niin oon kaivannut perhettä ja ystäviä. Kesälle on luvassa ainakin yhdet ylioppilasjuhlat, töitä kirkon nuorisotyönohjana kotiseurakunnassani sekä kotimaatilallani.                                                                   

Ps.Otin Roopen askelmittarin käyttöön ja se on nyt ollu käytössä puolitoista kuukautta ja lähes päivittäin on tullut suositus 10 000 askelta kokoon.

Pps. R.I.P pinkit kenkulit :/ Palvelitte mua hyvin uskollisesti, mutta toivottavasti löysin teille hyvät korvaajat :).

Tiedostomattomuus. Uhka vai mahdollisuus?

Mitäkö tänään ajattelen ? Noh ajatukset ja tunteet menee yhtä vuoristorataa, joten oikein tiedä.
Mitä huominen tuo tullessaan? Missä olen seuraavaksi tai mistä MINÄ haaveilen?

Yritystoimintaa olisi siis tarkoitusta laittaa vireille poikaystävän kanssa. Minustako yrittäjä? Uhka vai mahdollisuus? Mitähän tämä pitää sisälläään? Poikaystäväni on perustamassa yritystä, jonka kautta häneltä voisi ostaa ohjelmointipalveluita tai jotakin vastaavaa :D. Tarkoituksena olisi pitää myös yritykselle omaa blogia, jota yhdessä kirjoittaisimme. Kirjoittaminen on ollut jo isäni unelma, ehkä tyttärkin voisi kokeilla luovuttaan ja ilmaista itseään täten.

Itse olen miettinyt, jos aloittaisin kesällä avoimessa yliopistossa lukemaan kauppatieteitä. Ainut  kysymysmerkki onkin riittääkö aika töiden ohessa opiskella. Pääsisin siis kesäksi tekemään töitä kotiseurakuntaani, jossa tiedossa jokaiselle kesälle jo perinteeksi muodostuneet kaksi riparia.

Seuraavat kaks kuukautta kuitenkin vietämämme reissaten ja laittaen yritystoimintaamme pystyyn. Vähän jännittää aloittaa työskentely yhdessä poikaystävän kanssa, mutta eiköhän siihenkin ajatukseen totu.

Tällä hetkellä vuokrasopimus voimassa 31.3. eli huimat viisi päivää. Tiedossa on kuitenkin seuraava majapaikka pääsiäiseksi. Matkustamme Frühtiin, joka on käytännössä Nurembergiä :) siellä vietämme aikaa 4.4. saakka, jolloin matka jatkuu Prahaan. Prahassa ollaankin kaksitoista yötä eli jos sulla on ehdotuksia, mitä siellä pitää ehdottomasti nähdä niin laita viestiä. :)

Saikkua saikkua ja vielä kerran saikkua!

Joo, ei tainnu meikäläisen terveys kestää tuolla työpaikassa. Sääli, sillä ne rahat tulis kyllä tarpeeseen kun katsoo tulevaisuuden suunnitelmia. Nomand elämää tossa, ens kuun jälkeen parisen kuukautta sitten pistäytyy kotosessa Suomessa.


Huomenna kuitenkin, vapaata töistä ja pitämään Münchenin suomalaisen seurakunnan perhekerhoa !! Eka kerta  ja ehkä myös toka vikaa ohjaamana, toivottavasti tulee hyviä kertoja.  Ensin ajattelin, että mennään spontaanisesti ilman suurempia kaavailuja, mutta tänään toimistolla oli hiljaista, joten päätin alkaa tekemään edes pientä runkoa ensimmäiselle kerralle ilman aikataulua tosin.


Tänään tullu taas pohdittua...

Leppis, joka tahtoi oman ystävän

Leppis oli hyvin pieni ja yksinäinen. Leppiksellä ei ollut kavereita, vaikka se kävikin leppiksien päiväkotia. Leppis ei tuntenut kuuluvansa joukkoon ja muutkaan päiväkodin kävijät halunneet tutustua yksinään oleilevaan leppikseen. Leppis oli liian ujo kysyäkseen haluaisiko joku leikkiä hänen kanssaan. 

Eräänä nättinä päivänä Leppis kuitenkin saapui puistoon. Leppis huomasi kilpparin, joka oli hänen mielestä hilljainen sekä ujo ja myös vetäytynyt omaan kuoreensa, kuten hän. Leppis päätti rohkaistua ja antaa uudelle ystävyydelle mahdollisuuden. Leppis meni sen suurempia ajattelematta kysymään kilpparilta: "Voitaiskohan me leikkiä tänään yhdessä tai ehkä joskus myöhemmin, jos tänään ei sulle käy" Tää kilppari ei pahemmin piitannut pikkuruisen Leppiksen kysymyksestä vaan kohautti olkapäitään ja lähti jatkamaan matkaa kotiin tai ehkä rannalle. 

Leppis tuli siitä hyvin surulliseksi ja rupes miettimään: "Miksi kukaan ei halua olla mun kaveri? Mikä minussa on oikein vikana? Päästyään kotiin ennen yöunia Leppis päätti ristiä kätensä ja alkoi kysyellä uteliaana kysymyksiä Jumalalta: "Miks kukaan ei oo mun kaa?Miks oon erilainen, kun kaikki muut? Mistä mä löydän ystävän, joka pysyy mun vierellä koko elämän?"

Seuraavana päivänä tapahtui jotain merkillistä. Leppis meni taas päiväkotiin ja kuinka ollakaan muut päiväkodin kävijät alkoivat luoda häneen katseita ja hän sai huomiota osakseen. Eikä mennyt kuin pien tovi, kun Leppis leikki joi muiden päiväkotilaisten kanssa. Päiväkodista lähdettyään Leppis huomasi tutun kilpparin. Kuin sattumalta löytyi kilppari samaisesta puistosta mistä eilenkin. Kilppari pysäytti Leppiksen ja  pahoitteli huono päiväänsä. Hän kysyi Leppikseltä, että haluaisitko sinä kenties tänään tehdä jotain? Niinpä Leppis hymyili ystävällisesti ja vastasi: "Tottahan toki".

Kun katseensa kohottaa ja uskaltaa turvautua Jumalaan, niin Jumala vastaa. Pienissä erissä eikä aina välttämättä seuraavana päivänä kuten tässä tarinassa, mutta Jumala vastaa aina. Häneen puoleensa voimme kääntyä, kun omat voimat ei riitä.

Perjantai oli mun vapaapäivä

Lupailin vähän kulttuuripostausta :) tässä tulee semmmonen puolittainen.

Saksassa pitää liittyä Krankenkasseen eli sairaskassaan, jokainen lääkärikäynti menee tämän gesundheitskrankenkassen kautta. Tuntuu hyvin oudolta, että sun ei tarvitse maksaa mitään lääkärikäynnistä sillä hetkellä, kun käyt siellä.

Toki, maksan tähän sairaskassaan rahaa, ei kait sillä. Tämä tuntuu paljon yksinkertaisemmalta tämä järjestelmä, jos vertaa Suomeen jossa ensin maksat ja sitten voit hakea vakuutusyhtiöltä korvauksia lääkärikäynneistä.

Kahvilakulttuuri on ehkä mun suosikki    verrattuna Suomeen!  Täältä löytyy edullisia      erikoiskahveja varsinkin, jos ei ole ihan  keskustassa. Tämän päivän kahvila, ei ole ehkä paras, mutta kahvilan oli sisältä tosi viihtyisä ja  asiakaspalvelu oli tosi hyvää.



Ja kahvilta matka jatkui lounaan metsästämiseen. Saksassa saa melkein kaiken mukaan otettuna ja tänään matkaan lähti lohibagelburgeri. Testissä siis tänään ekaa kertaa ja hintalaatusuhde vallan bueno! Suosittelen kokeilemaan, tämä löytyi lähikaupan vierestä olevasta vietnamilais- ja thaityylisestä ravintolasta.

Kevätkaudella eli maaliskuun loputtua voi olla, että alkaa taas uudet seikkailut. Kämpän löytäminen ei ole täällä mitenkään helppoa ja en ole täysin tyytyväinen uuteen työhöni :) asiakaspalvelu ei ehkä ole mua varten ainakaan kyseissä firmassa puhelimitse.


Alkusyksystä olisi vissiin tarkoitus lähteä kiertämään kunnolla maailmaa ja tehdä kauan puhuttu maailmanympärimatka. Ajatukset tästä ovat kuitenkin ainakin vielä itsellä ristiriitaiset."Mistä rahat?" Aika olisi kyllä paras mahdollinen tälle seikkailulle, kun ei oo mitään mikä sitois yhteen paikkaan. Toisaalta tämmösenä kotihiirenä on vaikea ajatella  yhdeksää kuukautta maailmalla tai puhumattakaan vuodesta.



Samalla päässä pöyrii  uudelleen kouluttautuminen. Joten koulujen selailu jatkuuu... Ikuinen opiskelija ?! Toisaalta valinnan vaikeutta on, koska on työllistymistä pitää aina mietti pidemmällä ajanjaksolla.