Hei,

Teille kaikille ihanaisille!


Tuntuu,että viime aikoina tunteiden kanssa on käyty vuoristorataa. Eilen totesin poikaystävälleni, että minua pelottaa tulevaisuus. Nuo sanat tulivat kurkusta hyvin vaivanloisesti ja muutaman kyyneleenkin tirautin.. Epätietoisuus? Miten joskus on voinut elää siinä epätietoisuudessa, ettei todellakaan ole tiennyt huomistakaan pidemmälle? En tiedä.

Onneksi voin kuitenkin todeta, että elämässäni on tällä hetkellä jotain pysyvää, vaikkei me nähtäiskään joka päivä tai oltais edes yhteyksissä silti tiedän, että mulla on maailman rakkain perhe ja ystävät siellä, mistä mä oon kotosin. Juuriani en tuu koskaan unohtaa, vaikka elämä saattaa viedä mua toiseen maahan tai toiselle paikkakunnalle. Te ootte mulle rakkaita ja kuljette mun sydämessä aina mukana.  <3


Jotta elämäni ei näyttäisi teidän silmissänne kauhean ankealta ja surulliselta. Voin sanoa, että opinnäytetyöni valmistunee ajallaan :) kuin myös muut opintoni. Joulukuulla valmistunen siis yhteisöpedagogiksi :) I like it ! Olen hakenut tiuhaan töitä ja luultavasti pääsenkin työhaastatteluun, joten sitä odotellessa... Valmistujaisiani juhlistan sitten kahvitellen :)
Teretulemast, sellasena kuin oot <3