En tiedä mitä ajatella..
Koitan olla vastuuntuntoinen ja ahkera nuori nainen, joka ottaa vastuuta omista asioistaan.
Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, mutta minä yritän ehkä mä onnistunkin vielä.
Tänään taas havahduin, että pakko alkaa opiskella. Ja tehdä asioille jottain.
Minä olen ja elän sekä hengitän. Nämä kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria, mutta kyll tähänkin ajatukseeen alkaa tottumaan ehkä näitä jaksaa vielä katellakin :) Ei se sillä, etten viihtyisi kotonakotonakin, mutta elämäni voisin kuitenkin rakentaa näiden palveluiden pariin.
Pienenä sitä vaan mietti kaikkea aivan mahdottoman mukavaa. Onneksi on päiviä, jolloin saan elää noita jo pienenä ajateltuja unelmia todeksi. Olen huomannut, että olen kasvanut ihmisenä jonkin verran, mutta persoonaallisuuteni on pysynyt suunnilleen samana. Minä iloitsen jokaisesta lapsesta ja nuoresta, joiden kanssa saan oppia jotain uutta. Lapsissa sekä nuorissa on kuitenkin aina se mahdollisuus, jota kaikki eivät näe. Minun pitää alkaa luottaa ja uskomaan myös itseeni, sillä jollekin nuorelle minä voin olla se INNOITUS, että he jaksavat olla juuri sellaisia kuin he ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti