Olen haltioitunut maanantain voimasta.
Ihmettelen kuinka suuri onkaan pienen ja hauraan immeisen voima.
Eräs kappale toi mieleeni ne paljon puhutut ja itketyt kesäöiset hetket kanssasi sun.
Poskien puna lämmitti aivan uudella tavalla, kun sinun hymysi huumasi jälleen minut.
Miten niin pieni ja haavoittuva voi olla kuitenkin sisältä niin kaunis.
Kaiken kiireen keskellä jäin ihmettelemään kauniita sanojasi ja tietysti sinun säihkyviä tähtisilmiäsi.
Öisin mietin: miksi? miksi? miksi?
Onko se totta vai unta vain, kun kahden sun kanssasi olla sain.
Onko tässä järkeä, kun mieli ja tunteet ei yks yhteen käy.
Koivun lehtien alla järven rannassa pitelin sinusta tiukasti kii ja lausuin sulle:
"Ystävä sä kallehin, oothan tässä viel huomennakin."
- NIDI
Alias suuret runoilijat maalta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti