Oon rikki,
aivan loppu.
Kulutan aikaani miettien,
että miks mä oon tälläinen kun mä oon?

Yritän ottaa itteeni niskasta kiinni.
Lievästi eilen otti päähän suora palaute asiasta, jonka oon jo tiedostanut. Se oli minusta jo turhaa. Onneksi pääsin purkamaan turhautumistani sulkapalloon.


Turhautumisestani sitoutuneena tänään tein päätöksen, että koulujutut ajallaan palautetuksi. Noh sen olen aina tehnyt, mutta jos vielä jopa ennen palautuspäivää ! Tätä lähdetään tavoittelemaan ja toivottavasti viikottainen säännöllinen harrastus auttaa mua jaksottamaan elämää.


On ilo, että on ystävä tai ystäviä, joiden kanssa harrastaa.
Voi sitä riemua, kun nähdään pitkästä aikaa  ja juttu jatkuu kun ei oltais oltu erossakaan.
Nämä ystävät ja hetket antavat mulle voimaa jaksaa huomiseen.
Tälläiset asiat tekevät minusta kiitollisen ja onnellisen.


2 kommenttia:

  1. <3 oot huippu tyyppi!! Tuo tehtävien palautus viime tinkaan kuulostaa tutulta :D vähän se aina lisää stressiä vaan ite oon oppinut vain petraamaan paremmin pikku jännityksessä ja pyrkinyt työt palauttamaan juurikin niin, että päivä tai pari vielä eräpäivään. Se onnistuu ihan helposti, kun ajattelet oman eräpäiväsi olevan tosiaan päivää aikasemmin :D tsemppii

    VastaaPoista
  2. :D niin mä oon koittanu, mut toi oli lähinnä eräästä ryhmätyöstä.

    VastaaPoista

Rohkeus. Mikä on sitä rohkeutta? Mitä sinulle tulee mieleen, kun puhutaan rohkeudesta? Rohkeutta on tunnustaa se, ettei tule koskaan...