Nää on näitä




Pitkästä aikaa taas tämän blogin parissa. Parina viime päivänä on tapahtunut paljon tai ainakin olen ajatellut paljon :o Ne, jotka tuntee minut eivät ehkä usko siihen, mutta näin asia kuitenkin on.

Opinnot etenee kyllä, mutta se tärkein eli opinnäytetyö junnaa vähän paikallaan. Kuitenkin se, että opettaja antoi myötätukea ja rohkaisua siihen, että aloittaisin kirjoittamaan jo teoriaosaa valaa uskoa, että minäkin saan tutkintotodistuksen joku kaunis päivä.

Toisaalta mua taas pelottaa. Oikeastaan mua pelottaa tosi paljon. Tiedän, että mulla on paljon edellytyksiä tehdä hyvä opinnäytetyö, mutta tämä kaikki on niin uutta, etten osaa. Kirjoittaminen ja varsinkin kielioppi on ollut minulla vaihtelevasti hallussa ja siksi pelkäänkin, ettei tästä tule yhtään mitään.

Ei ehkä pitäisi vielä stressata näin paljo tästä, mutta en voi sille mitään. Haluan aloittaa tän projektin pikkuhiljaa. Haluan valmistua tai ainakin välillä se tuntuu hyvältä ajatukselta. Välillä taas voisin jättää oppinnot jo tähän. Käyn pääni sisällä taistelua siitä, mitä oikeasti haluan.


Ehkä vaan alan työstää opinnäytetyötäni :) se on jo ajatuksena hyvällä mallilla, jos vain hankkeistajallekin työ kävisi siinä muodosssaan. Olisin jo paljon huojentunut tästä, jos kirjoittaisin jotain jo viimein ylöskin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeus. Mikä on sitä rohkeutta? Mitä sinulle tulee mieleen, kun puhutaan rohkeudesta? Rohkeutta on tunnustaa se, ettei tule koskaan...