Olen taas vahvempana kuin koskaan ennen tai sitten en. Viikonloppu meni Turussa kuunnellen musiikkia ja eilen pyörähdin lääkärissä, että saisin tähän olooni helpotusta. On vaikeaa olla vain jouten, vaikka tästä moni saattaa vain haaveilla ei tämä olekaan kauhean nautinnollista.
Mietin miten kulutan pitkät arkipäivät, kun kouluun ei tarvii mennnä. Ei oikein voi liikkuakaan tämän taudin kanssa.. Hmm.. aloin selamaan kuvia, joita olen tässä syksyn mittaan ottanut. Näistä kuvista huomaa, että kaipaan valoa ja lämpöä, kun talvi alkaa lähestyä uhkaavasti olemmehan jo puolessa välissä marraskuuta ja lunta on maassa.
 |
| Aurinkoisia syyspäiviä mun on niin ikävä.. |
Se, että asun maalla on minulle uskomaton voimavara. Välillä tosin ajattelen, ettei se voi mun tulevaisuus. Kuitenkin huomaan miten luonto ja eläimet tuovat sydämeeni lämmön ja rakkauden. Maaseutukin on osa minua eikä sitä saa minusta mikään pois tulen aina olemaan se pieni maatilan tyttönen, joka toimii iskän pienenä apurina jos vain mahdollista.
 |
| Tämä kuva on toisesta mummolasta. Aih, että mä nautin pelloista :) |
On siis pimeä marraskuu, jota karkuun haluaisin lähteä.
Marraskuun, kun saa selätettyä on Suomessakin niin nättiä.
Pian puut ja maan peittää jo kevyt lumi.
Lumi niin hento ja pehmeä kuin uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti