Kuinka kävikään?!
Vannoin,
Luotin,
Ja totesin,
ettei enää koskaan..
Kuinkas kävikään?!
Halusin päästää seurakunnasta irti, mutta löydän itseni sieltä aina uudelleen.. Opiskelen, opiskelen ja mietin onkohan tämä minun paikka?! Ehkä tässä opparia suunnitellassa tulee mieleen tämä, mutta aion kuitenkin antaa mahdollisuuden tällekin alalle. Ehkä myöhemmin katson etenpäin, että kutsuuko mua vielä se yliopisto, josta aina olen haaveillut...
Seurakunta on osa minua, se ei lähde minusta kulumallakaan. Ehkä ihan hyvä niin. En tiedä millainen elämäni olisi ilman sitä... Oliskohan se täysin toisenlainen? Olisinko valinnut toisin? Miettisinkö uravalintaa uudelleen?
-
Puhutaan tänään hiukan ihmeistä. Saatat joskus vastata kaverille, kun hän kysyy: "mitä kuuluu?" & "ei ihmeitä" ...
-
Rohkeus. Mikä on sitä rohkeutta? Mitä sinulle tulee mieleen, kun puhutaan rohkeudesta? Rohkeutta on tunnustaa se, ettei tule koskaan...
-
Tänään ja vähän eilen olen kaipaillut takaisin kuuluneeseen kesään, vaikka se olikin kiireinen, pidin siitä silti juuri sellaisena kuin se ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti